Jätteiden psykologiset vaikutukset, vapaasukeltajan näkökulma ja kannattaako kiertotalouden olla selektiivistä?

 

1. Jätteiden psykologiset vaikutukset vapaa-ajalla. 

Luonto toimii erityisen tehokkaana ja mainiona voimavarana monelle Suomen kansalaiselle: kansallispuistoista kaikista suosituimmat onnistuvat esimerkiksi keräämään itselleen satoja tuhansia vierailijoita vuosittain. Myös pienemmät luontokohteet toimivat erityisen tehokkaina psyykkistä hyvinvointia edistävinä alueina: pienet puistot tai luontopolut esittävät helpommin saavutettavissa olevia henkisen palautumisen mahdollisuuksia. Erityisesti suomalaisessa yhteiskunnassa mökkeily on suosittu ja todistetusti hyvinvointia, kuten vireyttä edistävä tapa hyödyntää luontoa vapaa-ajalla (Pitkänen, K. & Puhakka, R. 2022). Vireyden ja virkistyksen jahtaaminen onkin yksi merkittävä tekijä Suomen kansallispuistojen suosion taustalla. Luonnon pysyminen puhtaana ylläpitää puistojen asemia matkailuelinkeinon ja maaseutujen palvelutoiminnan ylläpitäjinä (Leppäranta, M., Arvola, L. & Huttula, T. 2021: 75). Tämän takia on erityisen tärkeää, että nämä alueet pidetään mahdollisimman todenmukaisina niiden tarkoituksiin nähden: jos esimerkiksi luontopolulle pyritään lähtemään pienelle lenkille niin oletuksena on, että ympäristön ärsykkeiden määrä ja laatu pysyy suurin piirtein oletusten mukaisena. Usein luonnolliset alueet voivat jopa toimia pääasiassa keinona päästä kaupunkien vilkkaasta ja ärsyketiheästä ympäristöstä pois, ikään kuin pieninä pakokeinoina. Vaadimme kuitenkin tietyn verran ärsykkeitä elämässämme, jotta voisimme ylipäänsä tuntea olevamme elossa (Laitinen, M. 2005: 58), joten ärsykkeiden määrän parempi haltuunotto on yksi mökkeilyn keskeisistä tarjoamista hyödyistä. Tosin ärsykkeiden sietokyky on yksilöllistä ja siten myös mökkeilyn tarpeen suuruus voi vaihdella huomattavasti yksilöittäin.

Tämä on yksi syy sille, miksi muovi- ja muidenkin roskien kerääminen luonnosta on erityisen hyödyllinen teko. Roskat, etenkin värikkäät etiketilliset jätteet luovat kaupunkiympäristöä muistuttavia ärsykkeitä ympäristöön, jotka saattavat erottaa luonnossa liikkuvan pois hänen kokemastaan puhtaan luonnon kokemisesta. Tällaiset roskat haittaavat tavoitteita päästä täysin eroon kaupunkiympäristöistä, mikä voi luoda esimerkiksi pieniä lannistuksen tunteita tai jopa turhaa ärsyyntymistä. Kyseisten roskien poistaminen on käytännössä yleishyödyllinen kansalaisten terveyttä edistävä teko, jonka avulla voidaan jopa tehostaa kiertotaloutta viemällä roskat niille tarkoitettuihin kierrätyspisteisiin, mikä on yhteiskunnan kannalta hieman laajemminkin hyödyllistä.

Esimerkki kauniista järvestä: Kiteen Valkiajärvi

2. Kiertotalous erilaisilla alueilla

Kiertotalouden ja puhtauden ylläpitäminen on siis erityisesti tärkeää luonnonalueilla kuten kansallispuistoissa, luonnonpuistoilla ja luonnonsuojelualueilla, mikä tuo esille kiertotalouden harjoittamisen alueelliset erot. Geoinformatiikan ja kartografian avulla voidaan saada hahmoteltua kiertotaloudelle relevanttia tietoa hyödyntämällä erilaisia spatiaalisia analyysejä, kuten vaikkapa hot spot -analyysiä, joka on menetelmä, jonka avulla saadaan kartoitettua jokin spatiaalinen ilmiö ja sen klusteroitumista eri alueilla (eli toisin sanoin sitä, missä ilmiö toteutuu kaikista vahvimmin). Kiertotaloudelle tärkeitä ilmiöitä voivat olla vaikkapa roskan määrä, kierrätyspisteiden määrä tai jopa kevyen liikenteen määrä.

Kiertotalouteen usein liitetään kolmen R:än periaate vuodelta 1970 (reduce, reuse and recycle eli vähennä, uudelleenkäytä ja kierrätä). Tätä vanhaa periaatetta voidaan toteuttaa helpommin ydinalueilla kuten kaupungeissa kuin perferioilla, joissa kierrätysmenetelmät eivät välttämättä ole yhtä kehittyneitä tai yhtä helposti saavutettavissa. Tosin kääntöpuolena vaikka kierotalouden hyödyntäminen saattaakin vaikeutua kaupunkien ulkopuolella, sen akuutti tarve myös pienenee jätteen vähäisyyden takia. Maaseudulla elävän kansalaisen resurssien uudelleenkäyttäminen voi myös olla jokseenkin suurempaa verrattuna kaupunkilaiseen, sillä uusien tuotteiden hankkiminen vie pitkien etäisyyksien takia enemmän aikaa. Vuoden 1970 periaatetta uudempi neljän R:än periaate (reduce, reuse, recycle and recover), jonka Euroopan Unioni on asettanut, on myös varsin kiinnostava periaate pohdittavaksi tässä kontekstissa. Recover eli hyötykäyttö on mahdollisesti tärkeämpää periferioilla kuin ydinalueilla, sillä periferioilla uudet tuotteet eivät välttämättä ole yhtä helposti saavutettavissa. Onko kestävä kiertotalous, jossa luonnonvarojen ylikulutusta saadaan hillittyä, myös helpommin toteutettavissa periferioilla? Kiertotalous ei myöskään välttämättä ole kaikille Suomen kansalaisille tuttu käsite (Sjöblom, P., & Virsu, V. 2022: 265), joten onko tässäkin tietämyksessä eroavaisuuksia ydinalueiden, välialueiden ja periferioiden välillä?

Pohdintaa: Millä muilla mahdollisilla tavoilla kiertotalouden ilmeneminen voi erota ydinalueiden, välialueiden ja periferioiden välillä?

Bonus: terveysmaantieteellinen näkökulma jätteisiin ja kierrätykseen liittyen

Terveysmaantieteellä tarkoitetaan maantieteellisen tiedon soveltamista terveysalan tutkimusongelmien yhteydessä. Vaikka terveysmaantiede ja sen tärkeys yleisesti ottaen liitetäänkin fyysisesti läsnäoleviin terveydellisiin tekijöihin (Löytönen, M. 2004), kuten viruksien leviämiseen ja niiden alueellisen jakautumiseen, voidaan käsite myös helposti liittää ainakin osittain luonnon tarjoamiin psyykkisiin terveysvaikutuksiin. Terveysmaantieteellinen näkökulma on mahdollisesti todella hyödyllinen näkökulma, joka voi tulla mukaan esimerkiksi uusien luonnonpuistojen suunnitteluun (esimerkiksi aineettomien ekosysteemipalveluiden selvittäminen erilaisista alueista ja merkitseminen ylös vaikkapa karttojen selitteisiin tai metatietoihin). Ekosysteemipalveluissa etenkin virkistyksen kannalta tärkeät palvelut ja piirteet ovat Suomen yhteiskunnassa merkittävässä ja keskustelua herättävässä asemassa (Salomaa, A., & Paloniemi, R. 2014: 1). 

3. Vapaasukeltajan näkökulma, miten jätteet näyttäytyvät harrastuksessa

Vapaasukeltajana olen päässyt kokemaan erilaisten jätteiden, roskien ja muiden esineiden läsnäolon vaikutuksia suoraan ja epäsuoraan. Vaikka jätteisiin yleensä ottaen yhdistetäänkin negatiivinen mielikuva, voivat ne kuitenkin tarjota myös tietyissä muodoissa myös positiivisiakin vaikutuksia. Tietenkin ympäristölle haitalliset roskat kuten muovit ja raskasmetalleja sisältävät roskat kannattaa ja usein myös pitääkin kerätä ympäristöstä pois, mutta haitattomat ”jätökset” kuten vaikkapa veneiden ja laivojen hylyt ja rautaesineet voivat toimia erityisen kiinnostavina ja joskus jopa historiallisesti tärkeinä elementteinä ympäristössä. Kaikista merkittävimpiä hylkyjä on pohdittu nostettavaksi kuivalle maalle laajempaa tutkimusta varten. Tässä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, miten merkittäviä vaikutuksia hylyillä on esimerkiksi pohjavirtauksiin, sedimentaatioon ja vedenalaisiin ekosysteemeihin (Ruuskanen, A. T. ym. 2015).

Ihmisten jälkeen jättäneet uppotukit ovat esimerkkejä ympäristöön jätetyistä asioista, joista voi myös olla jonkinlaista hyötyä ekosysteemeille: esimerkiksi ravut voivat löytää uppotukeista uusia piilo- ja pesäpaikkoja muuten varsin vaarallisista alueista, kuten vaikkapa kallioisista pohjista. Myös hylätyt ja toimettomat öljynporauslautat tai uponneet laivat valtamerillä voivat, tietyissä tilanteissa, toimia keinotekoisina riuttoina, jotka tarjoavat erinomaisen elinympäristön monille eläinlajeille, jotka eivät muuten olisi levinneet kyseisille alueille. Tällaisilla riutoilla voi esimerkiksi olla ympäröivää sedimenttistä pohjaa rikkaampia pienekosysteemejä (Fujii, T., Joseph Pondella, D., James Guerin, A., & Louise Georgia Todd, V. 2020: 5), joten vaikka ne voidaankin nähdä ihmisten jättäminä romuina, niiden jättämisestä voi myös olla selvää hyötyä biodiversiteetinkin kannalta. Keinotekoiset riutat sopivat myös mainiosti sukeltajien tutkittaviksi / nautittaviksi ympäristöiksi.

Saimaalla oleva vanha soutuveneen hylky.

Emaloitu pesuvati n. 2,7 metrin syvyydellä.

Kiertotalouden toteuttaminen siis selektiivisesti olisi varsin erinomainen suunnitelma etenkin vedenalaisten jätteiden poiskeräämisessä: tärkeää on selvittää, mitkä jätteet ovat haitallisia ja mitkä mahdollisesti hyödyllisiä tai vaarattomia. Panttipullot ovat hyviä esimerkkejä jätteistä, joiden kerääminen on hyödyllistä yhteiskunnalle kuin kerääjälle: etenkin veden alla sijaitsee huomattavan suuria määriä metallisia tölkkejä, joita suurin osa keräilijöistä ei tule koskaan löytämään niiden haastavan ympäristön takia. 

Tosiaan roskien kerääminen vesien pohjilta ei ole täysin turvallista puuhaa, sillä monet asiat voivat johtaa vaaratilanteisiin veden alla: omat huolimattomuusvirheet ja vaaralliset jätteet täytyy huomioida joka kerta, kun kukaan suunnittelee sukelluksia. Ehkä kaikista yleisin vaarallinen jäte veden alla on hylätty kalaverkko, johon sukeltaja voi helposti takertua kiinni ja joutua mahdollisesti hengenvaaralliseen tilanteeseen. Kalaverkkojen poistaminen onnistuukin parhaiten veden pinnan yläpuolelta: niiden poistaminen auttaa myös useita eläinlajeja, etenkin vedessä eläviä nisäkkäitä, jotka saattavat jäädä niihin kiinni.

Tölkit ovat yleisiä varsinkin asutuksen lähettyvillä

Uppotukkeja Lappeenrannassa lähtöisin puuteollisuudesta.

Tämän osion käsitteet avattuna:

• Psyykkinen voimavara = henkilökohtaisten esimerkiksi positiivisten kokemusten ja tunteiden summa, joka auttaa jaksamaan elämän läpikulussa.

• Kansallispuistot = biodiversiteettiä turvaavia luonnonsuojelualueita, joihin liittyy myös tärkeitä kansallismaisemia ja erityisen merkittäviä virkistysmahdollisuuksia.

• Vireys = valmius käsitellä arkipäivän asioita / haasteita, niin psyykkisiä kuin fyysisiä.

• Kiertotalous = talouden malli, jossa pyritään siirtymään suoraviivaisesta kulutuksesta kohti ympyrämallisempaa hyödykkeiden uudelleenkäyttöön, eli vaikkapa erilaisia materiaaleja käytetään mahdollisimman pitkään ja niiden elinkaaria pidennetään.

• Geoinformatiikka = kaikki geomedian muoto, jossa pyritään tiedottamaan erilaisista spatiaalisista ilmiöistä hyödyntämällä erilaisia spatiaalisia analyysejä tiedon keräämisessä.

• Kartografia = tieteellinen taito rakentaa moninaisia karttaesityksiä erilaisten ilmiöiden esittämiseksi, kuten vaikkapa rasterimuotoisia karttoja jatkuville ilmiöille kuten sademäärälle. Vahvasti sidoksissa geoinformatiikkaan.

• Kolmen R:än periaate = kiertotaloudessa hyödynnetty periaate vuodelta 1970, jossa korostetaan vähentämistä, uudelleenkäyttämistä ja kierrätystä (reduce, reuse and recycle).

• Neljän R:än periaate = reduce, reuse, recycle and recover. Tuo neljännen R:än eli hyötykäytön / entisöinnin periaatteen mukaan kiertotalouteen.

• Ydinalue = vaurauden, vallan, asutuksen ja tuotannon keskittämiä alueita.

• Periferiat = vähemmän merkittäviä alueita, joissa toiminta on ydinalueita vähäisempää ja samalla yhteiskunnallinen vaikutusvalta pienempää.

• Terveysmaantiede = maantieteellisen tiedon soveltamista terveysalan tutkimusongelmien yhteydessä.

• Ekosysteemipalvelu = aineellisia tai aineettomia elämänlaatua parantavia palveluita, joita ihminen voi saada luonnosta.

• Selite eli legenda = esimerkiksi kartografiassa hyvän kartan piirre, jossa esimerkiksi symboliikka ja muut karttaelementit ovat sanallisesti tuotu esille lukijalle.

• Metatieto = tieto tiedosta, eli esimerkiksi mistä tieto on lähtenyt, jne.

• Uppotukki = joko luonnollisesti tai ihmistoimen ansiosta veteen jäänyt osittain tai kokonaan veden alla oleva puun runko.

• Ekosysteemi = eliökunnan ryhmien muodostama kokonaisuus, jossa vallitsee alueelle omanlainen lajisto ja ekolokeroiden kokonaisuus.

• Keinotekoinen riutta = ihmisen rakentama suuri rakennus tai kulkuneuvo, joka tarjoaa useille eläinlajeille mahdollisuuden asua muuten erittäin haastavilla alueilla. Voivat muodostaa pienekosysteemejä.

• Biodiversiteetti = ekosysteemin eliökunnan monimuotoisuus.

Tehtäviä: 

1. Mitä tarkoittaa ärsyke ja millä tavalla esimerkiksi muoviroskat liittyvät käsitteeseen?

2. Pohdi, millaisia muutoksia yhteiskunnassa kannattaisi tapahtua (esim. kulttuurillisia tai rakenteellisia), jotta haitallisen roskan määrää saataisiin vähennettyä?

3. Miten geomediaa / geoinformatiikkaa voitaisiin hyödyntää roskien alueellisessa hahmottamisessa?

Lähdeluettelo:

• Euroopan komissio. 2022. Kiertotalous: Pakkauksia ja pakkausjätettä koskevat uudet säännöt. Euroopan unionin julkaisutoimisto. <https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/65f65729-709e-11ed-9887-01aa75ed71a1/language-fi> Viitattu 24.1.2024

• Fujii, T., Joseph Pondella, D., James Guerin, A., & Louise Georgia Todd, V. (2020). Seafloor Heterogeneity: Artificial Structures and Marine Ecosystem Dynamics. Frontiers Media SA. Viitattu 15.11.2023

• Kuvat: omat kuvat, Teemu Mononen 2023

• Laitinen, M. (2005). Tuotetun luonnonhiljaisuuden kulttuuriset merkitykset: Hiljaisuuden huone ja Air-taideteos tarkastelun kohteena. Alue ja Ympäristö, 34(2), 58–67. <https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/64232> Viitattu 25.1.2024

• Leppäranta, M., Arvola, L. & Huttula, T. (2021). Suomalainen Järvikirja. Minerva Kustannus Oy Helsinki. Viitattu 25.1.2024 

• Löytönen, M. (2004). Maantiede ja sen erityisyys. Maantiede, terveysmaantiede ja tartuntataudit. Tieteessä tapahtuu, 22(3), 2. <https://journal.fi/tt/article/view/56919> Viitattu 15.11.2023

• Pitkänen, K. & Puhakka, R. (2022). Mökkeily parantaa terveyttä ja lisää hyvinvointia. Laiturilla-blogi. <https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/m%C3%B6kkeily-parantaa-terveytt%C3%A4-ja-lis%C3%A4%C3%A4-hyvinvointia> Viitattu 15.11.2023

• Ruuskanen, A. T., Kraufvelin, P., Alvik, R., Díaz, E. R., Honkonen, J., Kanerva, J., Karell, K., Kekäläinen, P., Lappalainen, J., Mikkola, R., Mustasaari, T., Nappu, N., Nieminen, A., Roininen, J., & Svahnbäck, K. (2015). Benthic conditions around a historic shipwreck: Vrouw Maria (1771) in the northern Baltic proper. Continental Shelf Research, 98, 1–12. <https://doi.org/10.1016/j.csr.2015.02.006> Viitattu 25.1.2024

• Salomaa, A., & Paloniemi, R. (2014). Ekosysteemipalvelut, vapaaehtoisuus ja soidensuojelu. Suo, 65(1), 1–15. <https://www.suo.fi/volume/65> Viitattu 24.1.2024

• Sjöblom, P., & Virsu, V. (2022). Kiertotalous-sanan tunnettuus ja merkitystulkinnat. Puhe ja kieli, 41(4), 265–284. <https://doi.org/10.23997/pk.113853> Viitattu 25.1.2024